Sijoitusvuosi 2025 käynnistyi nousulla.
HCP Quant rahaston kuukauden tuotto oli +0.48%. Vertailuindeksi MSCI ACWI SMID Value Total Return nousi puolestaan +2.29% edestä euroissa mitattuna.
Euroopan isokokoisten yhtiöiden kehitystä mittaava S&P Europe 350 Total Return otti melkoisen rekyylin joulukuusta ja kirmasi ylöspäin hurjat +6.46%. Yhdysvaltojen vastaava indeksi S&P 500 Total Return kohosi puolestaan +2.08% euromääräisesti.
Arvosijoittaminen on kuin shakkia: säännöt ovat yksinkertaiset, mutta mestariksi pääseminen vaatii kykyä hallita omia heikkouksia. Benjamin Grahamin ja Warren Buffettin oppien mukaan markkinat hinnoittelevat osakkeita joskus päättömästi, ja pitkän aikavälin voittaja on se, joka ostaa aliarvostettuja yrityksiä ja odottaa kärsivällisesti, että ne korjaavat niille kuuluville arvostustasoille. Käytännössä kuitenkin monet arvosijoittajat kompastuvat omiin jalkoihinsa - ja tässä käyttäytymistiede tarjoaa mahdollisuuksia ymmärtää, miksi arvosijoittaminen on teoriassa helpompaa kuin käytännössä.
Akateemiset tutkimukset, kuten Richard Thalerin kehittämä tuuppausteoria ("nudge theory") ja Daniel Kahnemanin kahden ajattelun järjestelmä (järjestelmä 1 (nopea, primitiivinen) ja järjestelmä 2 (hidas, rationaalinen)) ovat valottaneet sijoittajien psykologisia ansoja. Mutta mitkä konkreettiset haasteet nousevat esiin, kun yritämme sovittaa käyttäytymistieteen näkemyksiä kylmään arvosijoittamisen rationalisuuteen?
Markkinat ovat kuin heiluri: lyhyellä aikavälillä ne heilahtelevat pessimismin ja optimismin välillä. Käyttäytymistieteilijät ovat todenneet, että sijoittajat yliarvioivat viimeaikaisia tapahtumia ja reagoivat liioitellusti negatiivisiin uutisiin. Esimerkkinä vuoden 2020 kevään pandemiashokki, jossa osakkeita myytiin massiivisesti, vaikka talouden perusteet eivät olleet muuttuneet pitkällä aikavälillä. Saman mekanismin peilikuvana näimme sitä seuraavan teknologiaosakkeiden kuplan, jossa markkinat hinnoittelivat kasvupotentiaalia liioitellusti.
Arvosijoittajan haaste on erottaa tilapäinen melu todellisista perustekijöistä. Esimerkiksi Helsingin pörssissä on useiden yhtiöiden kurssit romahtaneet Venäjästä johtuen, vaikka yritysten liiketoiminta olisi edelleen hyvin kannattavaa. Tunteisiin perustuva myyntipaine voi luoda tilapäisiä aliarvostuksia - mutta kuka uskaltaa ostaa, kun mediassa kerrotaan "kriisistä"?
Klassinen ankkuroituminen saa sijoittajat takertumaan historiallisiin hintoihin tai omaan ostohintaan. Suomalaisessa kontekstissa tämä näkyy Nokiassa: monet sijoittajat pitivät kiinni yhtiön vanhasta narratiivista vuosia sen jälkeen, kun yrityksen liiketoiminta oli muuttunut perustavanlaatuisesti. Samoin Keskon osake on houkutellut arvosijoittajia, vaikka vähittäiskaupan murros olisi vaatinut uudenlaista arviointia.
Ankkuroituminen johtaa siihen, että sijoittaja ei pysty päivittämään näkemyksiään uusien tietojen valossa - juuri sitä, mitä arvosijoittamisen pitäisi olla. Tässä mielessä kvantitatiiviset mallit, kuten HCP Quantin käyttämät algoritmit, auttavat vähentämään subjektiivisia ennakkoluuloja.
Ihmisaivot etsivät turvaa konsensuksesta, mikä selittää osin spekulatiivisten kuplien syntyä. 1990-luvun lopun dot-com-kuplassa tai kryptovaluuttojen hypetyksessä arvosijoittajat jäivät sivuun, kun markkinat valitsivat "uuden talouden" narratiiveja. Vaikka arvosijoittaja tietää olevansa oikeassa, jatkuva epävarmuus (FOMO) ja muiden kyseenalaistaminen voivat horjuttaa uskoa omaan strategiaan.
Ilmiö näkyy osakesijoittajien keskuudessa, kun pörssiyhtiöiden johdon puheet tai finanssimedia luovat paineita seurata trendejä. Esimerkiksi tekoäly vilahtaa lähes jokaisen yhtiön johdon puheissa tänä päivänä.
Arvosijoittajat uskovat usein omaavansa "kyvyn nähdä mitä muut eivät" - mikä johtaa liialliseen itsevarmuuteen. Tämä yhdistettynä taipumukseen etsiä tietoa, joka vahvistaa omia ennakko-odotuksia ja -luuloja, luo riskin jäädä jumiin arvoloukkuun. Klassinen esimerkki on perinteisten vähittäiskauppojen (esim. Stockmann) aliarvostus 2010-luvulla: vaikka osakkeet olivat halpoja, digitaalinen kaupan kasvu teki perinteisestä liiketoiminnasta kannattamattoman.
Käyttäytymistieteilijät varoittavat: mitä enemmän sijoittaja on sitoutunut tiettyyn näkemykseen, sitä vaikeampaa on myöntää virhe. Tämä selittää, miksi jotkut arvosijoittajat pitävät kiinni huonoista sijoituksista vuosia, toivoen "kunnian palautumista".
Arvosijoittajan vaikein haaste ei ole löytää aliarvostettuja osakkeita, vaan hallita omia tunteita. Kahnemanin mukaan nopea ja intuitiivinen järjestelmä 1 hallitsee päätöksentekoa stressin alla, vaikka järjestelmä 2 tiedostaisi pitkän tähtäimen logiikan. Tämä näkyy, kun markkinat laskevat ja arvosalkku hehkuu punaisena: vaistomainen taipumus myydä voi olla vahvempi kuin rationaalinen analyysi.
HCP Quantin lähestymistapa tähän on systemaattisuus: sääntöpohjaiset ostot ja myynnit, riskien hallinta ja hajautus vähentävät emotionaalista kuormaa. Joskus paras päätös on asettaa säännöt, jotka estävät tekemästä päätöksiä.
Arvosijoittamisen haasteet eivät ole teknisiä vaan psykologisia. Menestykseen tarvitaan kykyä hallita omaa ajattelua - tunnistaa ennakkoluulot, välttää laumamentaliteettia ja kestää epämukavuutta. Käyttäytymistiede ei tarjoa hopeluoteja, mutta se antaa työkaluja tehdä parempia päätöksiä. HCP Quantin strategiassa yhdistämme tätä tietämystä kvantitatiivisiin malleihin, jotka rajoittavat ihmisen heikkouksia.
Kuten Warren Buffett muistuttaa: "Ole peloissasi, kun muut ovat ahneita, ja ole ahne, kun muut ovat peloissaan." Tämän paradoksin soveltaminen edellyttää kuitenkin syvää ymmärrystä siitä, miten meidän oma käyttäytymisemme sabotoi usein parhaita aikomuksiamme. Arvosijoittaminen ei ole pelkkää numeroiden analyysiä - se on taistelu itseämme vastaan. Ja se vaatii enemmän kuin Excel-taulukoita; se vaatii peilin edessä seisomista.
Terveisin,
Pasi Havia, salkunhoitaja
HCP salkunhoitotiimi
