Maaliskuusta muodostui hyvin heikko ympäri maailman. Trumpin politiikka ajoi osakemarkkinat tuntuvaan laskuun.
HCP Quant rahaston tuotoksi muodostui maaliskuussa -5.89%. Vertailuindeksi MSCI ACWI SMID Value Total Returnin tuotto oli kuukauden aikana euroissa mitattuna aika lailla sama, sen ollessa -5.73%
Jo pitkään muita indeksejä paremmin tuottanut isokokoisten yhdysvaltalaisten yhtiöiden kehitystä mittaava S&P 500 Total Return indeksi romahti euroissa hurjat -9.26%! Eurooppa oli jälleen kerran suhteellisesti parempi manner. S&P Europe 350 Total Return tippui "vain" -3.83%.
Trumpin toinen tuleminen: Kauppasodan uusi näytös
Tammikuussa 2025 alkanut Donald Trumpin toinen presidenttikausi on avannut Yhdysvaltain kauppapolitiikassa ennenkuulumattoman protektionismin aikakauden. Luvassa ei ole ollut hidasta muutosta, vaan pikemminkin shokkiaalto, kun hallinto on iskenyt pöytään laajat ja korkeat tullitariffit lähes kaikille tuontitavaroille. Tämä ei ole säästänyt edes perinteisiä liittolaisia – Kiina, Kanada ja Meksiko ovat joutuneet samojen tullien kohteiksi kuin strategiset sektoritkin, kuten teräs-, alumiini- ja autoteollisuus.
Pienet toimijat puristuksissa: Epävarmuuden hinta
Nämä raa'at toimet, yhdistettynä arvaamattomaan ulkopolitiikkaan, ovat luoneet myrskyisän toimintaympäristön, jossa erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) kamppailevat selviytymisestä. Tullitariffit iskevät suoraan niiden kustannusrakenteeseen, repivät rikki toimitusketjuja ja nakertavat kilpailukykyä. Markkinoiden reaktio on ollut raju: volatiliteetti on kasvanut, sijoittajien usko horjunut ja erityisesti kansainväliselle kaupalle altistuneiden yhtiöiden osakekurssit ovat syöksyneet. Trumpin toinen tuleminen onkin merkinnyt kauppapolitiikan täydellistä murrosta, jossa ensimmäisen kauden toimet kalpenevat.
Mitä Trump hakee? Tavoitteena Amerikka ensin 2.0
Hallinnon julkilausutut tavoitteet ovat kunnianhimoisia: Yhdysvaltain teollisuuden uusi tuleminen, kauppataseen alijäämien nollaaminen, laittoman huumekaupan ja maahanmuuton suitsiminen sekä valtion kassaan virtaavien tulojen maksimointi. Näiden päämäärien saavuttamiseksi on otettu käyttöön järeitä työkaluja, kuten International Emergency Economic Powers Act (IEEPA) ja kauppalain Section 232 (kansallinen turvallisuus). Tämä aggressiivinen lähestymistapa on herättänyt laajaa kritiikkiä ja kysymyksiä toimien laillisuudesta ja ennustettavuudesta – onko kyseessä vallan väärinkäyttö vai nerokas strategia?
Tullien tsunami: Vanhan kauppajärjestyksen loppu?
On selvää, että tariffipolitiikan laajuus ja nopeus edustavat perusteellista muutosta Yhdysvaltain kauppapolitiikassa. Missä ensimmäisellä kaudella nähtiin tarkemmin kohdennettuja toimia, nyt pöydällä ovat laajat, lähes yleismaailmalliset tullit, kuten 10 prosentin perustulli, sekä murskaavan korkeat lisätullit tietyille maille ja sektoreille. Toimien nopea käyttöönotto ja hätätilavaltuuksiin turvautuminen viittaavat siihen, että tullit ovat hallinnon ensisijainen ase monien poliittisten tavoitteiden ajamisessa. Tämä on syössyt markkinat ennennäkemättömään kaaokseen.
Epävarmuuden hinta: Kun mikään ei ole varmaa
Toistuvat muutokset, keskeytykset ja kärjistymiset tariffipolitiikassa (esimerkiksi Kanadaa ja Meksikoa koskevat tullit ja vastatoimet) ovat luoneet syvän epävarmuuden tilan. Presidentti Trumpin ja hänen neuvonantajiensa ristiriitaiset viestit ovat lisänneet sekaannusta yritysten ja kansainvälisten kumppaneiden keskuudessa – keneen voi luottaa? Kauppapolitiikan kytkeminen ei-kaupallisiin tavoitteisiin, kuten maahanmuuttoon ja huumeiden vastaiseen taisteluun, on hämärtänyt pelisääntöjä entisestään ja tehnyt tulevaisuuden ennustamisesta lähes mahdotonta. Kaikki tämä on luonut yrityksille oman epävarmuuslisänsä, joka painaa erityisesti pk-yrityksiä. Investointien ja toimitusketjujen suunnittelusta on tullut uhkapeliä, jossa edes nimelliset tullitasot eivät tarjoa turvaa. Epävarmuus onkin itsessään muuttunut merkittäväksi talouskasvun jarruttajaksi. Se nakertaa yritysten luottamusta, lykkää investointeja, hidastaa rekrytointeja ja tekee toimitusketjujen hallinnasta painajaista.
Kuka maksaa viulut? Tullien todellinen hinta
Tullit ovat käytännössä veroja, jotka maahantuojien on maksettava. Tutkimukset osoittavat kiistattomasti, että nämä kustannukset vyöryvät suurelta osin yritysten ja kuluttajien maksettaviksi, eivätkä jää viejien tappioksi. Pk-yritykset, joiden katteet ovat usein ohuempia, ovat erityisen haavoittuvia tälle kustannusten nousulle. Materiaalien, kuten teräksen ja alumiinin, hinnat ovat nousseet, mikä kurittaa muun muassa vaateteollisuutta, teknologiasektoria ja kulutustavaroiden tuottajia. Pk-yritykset joutuvatkin tekemään tuskallisen valinnan: nostaa hintoja ja riskeerata asiakkaiden menettäminen vai niellä kustannukset ja heikentää kannattavuutta.
Toimitusketjujen painajainen: Sopeutuminen on selviytymistaistelua
Tullit aiheuttavat väistämättä tuhoisaa häiriötä vakiintuneisiin toimitusketjuihin. Pk-yrityksillä on huomattavasti suurempia vaikeuksia sopeutua näihin muutoksiin kuin suuryrityksillä. Uusien toimittajien löytäminen on vaikeaa, kallista (jopa yli 25 % kalliimpaa) ja aikaa vievää. Sopeutumisprosessi tuo mukanaan valtavan hallinnollisen taakan: tullivapautushakemuksia, toimittajien etsintää, rahdin uudelleenreititystä – kaikki tämä vie resursseja ydintoiminnoista, kuten tuotekehityksestä ja myynnistä. Epävarmuus on ajanut jotkut jakelijat katkaisemaan suhteita kokonaan. Tullien suorien maksujen lisäksi sääntöjen monimutkaisuus, nopeat muutokset, uusien toimittajien etsintä ja logistiikan kaaoksen hallinta aiheuttavat valtavia epäsuoria kustannuksia. Nämä tuottamattomat toiminnot sitovat rajallisia resursseja ja vievät huomion innovaatioilta, kasvulta ja itse liiketoiminnalta. Lopputuloksena on pienempien yritysten kilpailukyvyn heikkeneminen.
Suuret voittavat, pienet kärsivät: Kauppasodan synkkä todellisuus
Suuremmat yritykset pystyvät paremmin kantamaan lisäkustannuksia ja muuttamaan toimitusketjujaan, mikä antaa niille kilpailuedun tullipaineiden alla kamppaileviin pienempiin kilpailijoihin nähden. Niillä on suuremmat taloudelliset puskurit, kehittyneemmät toimitusketjun hallintakyvyt, omat lobbaustiiminsä ja usein monipuolisempi toiminta. Pk-yrityksiltä nämä edut puuttuvat, minkä vuoksi nykyinen tulliympäristö on iskenyt niihin suhteettoman kovaa. Tämä on kasvattanut pk-yrityksiin sijoittamisen riskiä verrattuna suuryrityksiin – sijoittajat pakenevat epävarmuutta. Kuten vanha sanonta kuuluu: kauppasodassa ei ole voittajia. Mutta nykyisessä tilanteessa on selvää, että pienet ja keskisuuret yritykset ovat niitä, jotka maksavat suurimman hinnan. Ympäristö suosii suuria, globaaleja toimijoita, joilla on resurssit navigoida epävarmuudessa ja selviytyä kohonneista kustannuksista.
Terveisin,
Pasi Havia, salkunhoitaja
HCP salkunhoitotiimi
